Varjotyöskentely ja alitajunnan voima

Sinäkin olet varmaan joskus miettinyt, mitä kaikkea alitajuntasi mahtaa kätkeä sisälleen.

Tiesitkö, että jopa 95% mielemme sisällöstä on alitajuntamme kätköissä? Se tarkoittaa sitä, että aivan valtava osa itsestämme ja käyttäytymiseemme vaikuttavista asioista on tietoisen mielemme tavoittamattomissa.

Miksi sillä sitten on niin väliä, mitä mielemme kätkee sisälleen? Koska me luomme oman todellisuutemme. Ja me luomme sitä koko ajan myös tuolla tiedostamattomalla osalla itseämme. Universumi toimii kuitenkin niin, että se yrittää koko ajan tehdä meitä tietoiseksi itsestämme, aivan kaikesta itsessämme. Ja se tekee sen nerokkaalla tavalla.

Mistä siis tiedämme mitä alitajuntamme kätkee sisälleen? Se selviää katsomalla ympärillemme. Koko elämämme on heijastus alitajunnastamme. Elämämme on peili, joka peilaa meitä itseämme. Se heijastaa ja paljastaa kaiken itsestämme. Jos jokin elämässämme ei ole kuten toivoisimme, siihen on syy ja se syy löytyy meistä itsestämme. Se, että syy löytyy itsestämme ei kuitenkaan tarkoita, että olisimme syyllisiä omaan tilanteeseemme.

Tilanteemme on seurausta sielun oppiläksyistä ja elämänkokemuksista, jotka ovat jättäneet meihin jälkensä. Voi kuinka toivon, että oppisimme kaikki suhtautumaan itseemme suurella rakkaudella, ilman tuomitsemista. Meissä on niin paljon mitä rakastaa. Sinussa on niin paljon mitä rakastaa! 

Kaikki ihanat ja ikävät asiat, mitä ajattelemme muista ihmisistä, ajattelemme todellisuudessa itsestämme. Sain hassun mielikuvan silmistämme elokuvaprojektorina, joka heijastaa elämän valkokankaalle kaiken, mitä sisällämme on. Niin ulkopuolella kuin sisäpuolella. Kun rohkeasti lähdemme kohtaamaan peilin tuomaa viestiä, voimme ajan kanssa todeta, että näin todellisuus todella toimii. 

Itselleni tämä on ollut yksi tärkeimmistä työkaluista henkisellä matkallani, vaikka se onkin kieltämättä ollut joskus haasteellista. "Se tyyppi on piip ja piip! Ei sillä ole mitään tekemistä minun kanssani..." Paitsi, että on. Se paljastaa, mitä todellisuudessa ajattelen itsestäsi. Siitä osasta itseäni, jonka olen luultavasti haudannut syvälle alitajuntaani, jotta minun ei tarvitsisi kohdata sitä. Myöntää sen olemassaoloa.

Minulla on tapana lähettää valoa ja rakkautta tuolle osalle itsestäni. Sille osalle, joka tuomitsee, koska on tullut tuomituksi. Hiljalleen tarve tuomita on pienentynyt ja on syntynyt tilaa aidolle myötätunnolle ja rakkaudelle.

Luomisen haasteista

Jos yritämme tietoisen mielemme avulla luoda elämäämme jotakin, mutta tunnumme saavan aikaan jotain aivan muuta, on alitajuntamme "kaapannut" luomispotentiaalimme. Sen voima on suurempi kuin tietoisen mielemme. Me luomme koko ajan, mutta ilman henkistä työtä ja alitajuisten mallien työstämistä luomme tiedostamattomalla osalla itseämme. Mitä suurempi osa meistä on itseltämme piilossa, sitä suurempi osa luomisestamme tapahtuu tiedostamattamme.

Kuten kaikessa varjotyöskentelyssä, tähänkin tarvitaan mukaan iso annos rakkautta ja hyväksyntää omaa keskeneräisyyttä kohtaan. Meissä kaikissa on varjopuolia, joiden olemassaoloa emme haluaisi myöntää edes hiljaa mielessä itsellemme.

Olen välillä ollut hämmennyksissä sen kanssa, tarkoittaako arvioni tai tuomioni toisesta ihmisestä, että hänessä oikeasti on tuo negatiivisena kokemani ominaisuus sen lisäksi, että se on minussa itsessäni tavalla tai toisella. Vai onko se oikeasti vain minussa, mihin peilaaminen terminä tietenkin viittaisi? Oikea vastaus varmaankin on, että joskus on ja joskus taas ei.

Jos kymmenen ihmistä arvioisi yhden ja saman henkilön "ominaisuuksia", saisimme kymmenen erilaista arviota ja varmaankaan jokainen niistä ei voisi olla totuus tuosta ihmisestä.

Tuolla ei kuitenkaan ole sinänsä mitään merkitystä oman henkisen kehityksemme kannalta, sillä me voimme muuttaa ainoastaan itseämme ja työstää omia haasteitamme. Ei kenenkään muun. Apuna voimme tietysti olla parhaan kykymme mukaan, jos apuamme pyydetään.

Kun työstämme ja parannamme niitä haavoja, joita sisällämme on, maailmamme muuttuu, koska se on edelleen heijastus meistä itsestämme. Me elämme lopulta jokainen aivan omassa todellisuudessamme, koska tulkitsemme ympäristöämme kukin ainutlaatuisella, yksilöllisten ominaisuuksiamme ja käsittelemättömien traumojemme värittämällä tavalla.

Ihmiset, jotka tulevat elämäämme, ovat värähtelyiltään samankaltaisia kuin itse olemme. Vedämme puoleemme sitä mitä olemme. Kun olemme onnistuneesti työstäneet vaikkapa isä- tai äititraumaamme, lakkaamme vetämästä puoleemme kumppaneita, joita tuo trauma meissä on vetänyt puoleensa. Jos elämässämme on jokin toistuva epämiellyttävä tai haasteellinen kaava, kannattaa kääntää katse sisäänpäin.

Vastaus kaikkiin ongelmiimme löytyy aina ärsyttävän läheltä... Kun kyseessä on meidän elämämme, olemme itse vastuussa aivan kaikesta mitä siihen kuuluu. Mitä enemmän traumoja kannamme sisällämme, sitä lohduttomammalta tämä tuntuu, sillä sisäinen työmaa voi tuntua aivan loputtomalta suolta. Oma vastuu ei tietenkään tarkoita sitä, että meidän pitäisi yksin hoitaa ja työstää traumojamme. Haethan itsellesi tarvittaessa apua, etkä jää yksin! <3

Valtaamme luoda elämämme sisältyy myös mahdollisuus käyttää tuota valtaa väärin itseämme kohtaan. Se, että olemme vastuussa itsestämme, ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi mielemme voimalla jättää ikävät tai vaikeat tunteemme huomiotta ja kuorruttaa elämämme vaaleanpunaisilla unelmilla.

Tie ylös matalista energioista ja traumoista kulkee tunteiden tuntemisen kautta. Niitä ei voi järkeillä mielen avulla järjestykseen, vaan ne pitää tuntea, jotta ne purkautuvat kehostamme pois. Pala palalta, tunnettu tunne kerrallaan olemmekin sitten matkalla kohti eheämpää itseä ja tietoisempaa luomista.

Koska kehossamme jumissa olevat tunteet ovat luonteeltaan paikalleen jämähtänyttä energiaa, on energiahoito yksi tapa saada niitä liikkeelle. Siksi saan energiahoitajana todistaa hoitojen aikana suuriakin tunteenpurkauksia. Koen valtavan suurena kunniana, että saan olla hoidettavan tukena niinä haastavina, mutta todella puhdistavina hetkinä.