Miltä tuntui lopettaa tupakointi 25 vuoden jälkeen

Haluan jakaa voimallisen kokemukseni tupakoinnin lopettamisesta 25 vuoden tupakoinnin jälkeen. Toivon, että kokemukseni voisi auttaa sinua ymmärtämään itseäsi, jos olet jäänyt kiinni riippuvuuteesi, etkä tunnu löytävän keinoa päästä siitä irti.

En voi tietenkään luvata, että kaikki kokemani pätee myös sinun tilanteeseesi. Olemmehan jokainen yksilöitä. Uskon kuitenkin, että monilla meillä on lopettamisvaikeuksien takana samantyyppisiä syitä.

Ajattelen, että tupakointi on pohjimmiltaan itsesuojelumekanismi. Se tarjoaa meille keinon paeta tunteita, joita emme ole valmiita kohtaamaan.

Jos toiveena on päästä eroon tupakoinnista (tai mistä tahansa muusta riippuvuudesta), niin ensimmäinen itsestäänselvältä kuulostava askel on tietenkin halumme lopettaa. Jos emme aidosti halua lopettaa, emme tule siihen pystymään. Silloin syyt siihen miksi haluamme polttaa ovat mielessämme painavammat kuin lopettamisen hyödyt. Miksi ihmeessä silloin lopettaisimme?

Kukaan meistä tuskin pystyy aidosti vakuuttamaan itseään siitä, miksi tupakoinnin hyödyt olisivat sen haittoja suuremmat. Meillä on kaikilla tiedossamme tupakoinnin vaarallisuus terveydelle. Esimerkiksi se, että tupakointi rentouttaa hermoja - miten ajattelin ja tunsin itse - on aika heikko peruste tavalle, joka myrkyttää kehoamme.

Yhtä hyvin voisimme rentoutuaksemme hengitellä syvään 3 minuutin ajan tunnin välein ja saisimme sillä paljon positiivisia vaikutuksia terveydellemme. Rentoutumiskeinoja on tietenkin paljon muitakin. Kaikista tarjolla olevista rentoutuskeinoista käytämme kuitenkin sellaista, joka todellisuudessa aiheuttaa terveydellemme suurta haittaa.

Onko rentoutuminen todella silloin tupakointimme varsinainen motivaattori? Minä en ainakaan ole koskaan yhdistänyt mielessäni rentoutumista itseni myrkyttämiseen. Voitko tässä valossa pitää mielesi avoinna sille ajatukselle, että todelliset syysi tupakoinnille eivät ole tietoisen mielesi tavoitettavissa, vaan ovat hautautuneet alitajuntaasi?

Lukossa olevasta tupakoitsijasta tunteiden tuntijaksi

En usko oman kokemukseni perusteella, että fyysinen riippuvuus tupakasta olisi psyykkistä riippuvuutta voimakkaampi. Tai siihen, että se olisi pääsyyllinen siihen, miksi lopettaminen on toisille niin vaikeata. Kun lopetin 25 vuoden jälkeen poltettuani askin päivässä, en kokenut erityisiä fyysisiä vieroitusoireita muutamaa ensimmäistä viikkoa pidempään. Sinulla voi tietenkin olla asiasta erilainen kokemus.

On hyvä kuitenkin huomioida, että esimerkiksi levottomuuden voi herkästi tulkita fyysiseksi oireeksi, vaikka se olisi mielen aikaansaamaa. Mielen levottomuus voi tietenkin hyvin aiheuttaa myös fyysistä levottomuutta, sillä mielemme ei toimi erillisenä kehosta. Kun mieli on kovin levoton, kehokin valpastuu kohtaamaan mielen kokeman uhan.

Psyykkisiä vieroitusoireita koin sen sijaan koko ajan voimistuvalla tahdilla. Voimakkaimmillaan ne olivat vasta yli vuoden päästä lopettamisesta, kun pystyin hiljalleen luopumaan myös tupakoinnin tilalle kehittämistäni suojakeinoista.
Oikeastaan on todella väärin puhua niistä vieroitusoireina. Ne olivat "vain" niitä tunteita, joita olin vuosien ajan pitänyt tupakoinnin avulla poissa tietoisuudestani.

Olin käyttänyt tupakointia suojakeinonani vältelläkseni tunteitani. Tiedostamattani lainkaan tekeväni niin. Lopettamisen jälkeen esiin nousseet levottomuuden ja ärtymyksen tunteet eivät siis olleet tupakoinnin aiheuttamia tai sen puutteesta johtuvia asioita.

Tuo tietoisuutta tupakointiisi

Oman kokemukseni perusteella suosittelen valmistautumaan lopettamiseen hyvissä ajoin tarkkailemalla omaa tupakanpolttoasi. Tarkkailu lisää tietoisuutta itsestäsi ja siitä todellisesta syystä miksi poltat. Tietoisuuden lisääntyminen saattaa helpottaa lopettamista, kun ymmärrät omia tarpeitasi ja reaktioitasi aiempaa paremmin.

Jos huomaat kokevasi itsesi tarkkailun vaikeaksi tai epämiellyttäväksi, niin kyseessä on luultavasti aktivoituva välttelymekanismisi. Huomioi vastustuksesi, mutta älä turhaudu tai luovuta, vaan yritä palata tarkkailuun.

Aina tupakanhimon iskiessä ja mielesi kertoessa sinulle kuinka paljon parempi olo sinulla tulee taas olemaan tupakoituasi, kiinnitä huomiota seuraaviin asioihin:

• Mielesi valehtelee sinulle. Se ei tee siitä vahingoittaakseen sinua, vaan koska se luulee suojelevansa sinua. Älä siis tee siitä vihollistasi. Se mitä vastaan taistelet, vahvistuu. Ole kuitenkin tietoinen siitä, että et oikeasti tarvitse tupakkaa tunteaksesi olosi hyväksi. Anna tunteidesi virrata mahdollisimman vapaasti. Itke, kun sinua itkettää.
  
  
• Et halua tupakoida tunteaksesi olosi hyväksi tai rentoutuaksesi, vaan koska yrität välttää ikävää oloa ja epämukavia tunteita. Tunnustele asiaa mielessäsi ja oivalla näiden kahden asian voimakas ero. Tupakointimotivaation nouseminen pelosta - mitä ikävän olon välttely pohjimmiltaan on - on se, mikä mahdollistaa itsesi myrkyttämisen. Se ei tunnu sinusta yhtä pelottavalta, kuin ne tunteet, joiden kohtaamista pyrit välttämään tupakoinnin avulla.
  
  
• Jokainen tupakoitsija tietää, ettei tupakan jälkeen ole oikeasti mikään erityinen ja hyvä olo. Suussa maistuu *aska ja henki haisee tuhkakupilta. Kahvi tai tee maistuu tupakan kanssa niin hyvältä siksi, että ilman sitä suussa maistuu hirveälle.
  
  
• Poltamme aina, kun jokin epämääräinen epämukava olo, jonka tulkitsemme tupakan tarpeeksi - vieroitusoireeksi - alkaa nostamaan päätään. On aamurööki, kahvirööki, lounasrööki, taukorööki ja iltarööki. On hermorööki, juhlarööki, muuten vaan -rööki, ahdistusrööki ja vitutusrööki. On ennen lenkkiä -rööki, lenkin jälkeen -rööki, roskisreissurööki, ennen auto- tai bussimatkaa -rööki ja baari-iltana alkoholin kanssa yhdessä kokonainen röökivuori. Huh.
  
  

Poltamme siis pitääksemme tuon ikävän tunteen poissa. Saatko kiinni tästä ajatuksesta? Se ikävä tunne leijuu koko ajan siellä taustalla ja odottaa hetkeä, kun olemme valmiita kohtaamaan sen. Sen ainoa tavoite on tulla kohdatuksi. Joka kerta, kun mielemme haluaa tupakkaa, se johtuu tuosta käsittelemättömästä tunnemöykystä, jonka kohtaamista välttelemme terveytemme uhalla. Voit siis päätellä jotakin oman tunnekuormasi suuruudesta siitä, kuinka usein koet tarvetta tupakoida.

Tutustu tunteisiisi jo ennen lopettamista

Jotta pääset edes pienen pintaraapaisun verran käsiksi niihin tunteisiin, joita tupakoinnin avulla välttelet, tee vaikka näin: Voit vähän jarrutella tupakalle menoa sen kutsuessa. Kiinnitä sitten huomiota siihen, minkälaisia tunteita sinulla alkaa nousta pintaan. Ne ovat niitä tunteita, joita yleensä tupakan avulla välttelet kohtaamasta. Ne eivät johdu siitä ettet polta, vaan ne ovat koko ajan olleet olemassa. Tupakoinnilla vain peität ne.

Jos esiin nousee esimerkiksi tyhjyyden tunne, voit pohtia mistä menneisyyden tapahtumasta tuollainen tunne voisi alun perin olla noussut. Vastaus saattaa tulla kirkkaana tajuntaasi välittömästi, mutta todennäköisempää on, että joudut palaamaan asiaan uudestaan ja uudestaan. Älä siis lannistu, jos et heti saa kiinni tunteen alkuperästä. Nuo tapahtumat ja tunteet ovat niin hyvin haudattuna alitajuntaasi, ettei ole ihme, ettei niihin pääse heti kiinni.

En usko, että se milloin olemme alkaneet polttamaan olisi vain sattumaa. Ehkä on hyödyllistä yrittää pohtia mitä tunnetta alunperin koit tupakoidessasi. Jos esimerkiksi koit hallinnan tunnetta - eli tunsit itsesi voimakkaaksi - niin saatoit oikeasti sisälläsi tuntea ettet pysty hallitsemaan elämäsi ulkoisia olosuhteita ja löysit tupakasta tavan tasapainottaa tilannetta.

Nämä ovat tietenkin vain esimerkkejä. Jokaisella on omat alkuperäiset syynsä sille, miksi ovat tupakoinnin aloittaneet ja sitten löytäneet siitä keinon hallita tunteitaan.

Tunteiden tunteminen on portti vapauteen

Sinulla saattaa nousta vihan, suuttumuksen tai ärtymyksen tunteita lopetettuasi ja ajattelet luonnollisesti niiden johtuvan turhautumisesta siihen, ettet saa enää tupakkaa. En kuitenkaan usko asian olevan niin. Viha on suojatunne paljon hauraammille ja vaikeammin kohdattaville tunteille kuten suru, pelko, tai se kaikista pahin, häpeä. Tuon vihan kerroksen alla - mikä on se tunnekerros, johon luultavasti pääset ensimmäiseksi kiinni luovuttuasi suojakeinostasi - odottavat ne todelliset hedelmät, joita tulit korjaamaan.

Itse vihallakin voi olla hyvin voimakas tarkoitus ja on tärkeää hyväksyä sen olemassaolo, käsitellä se ja yrittää päästää se ulos (turvallisesti ketään vahingoittamatta). Sisälle patoutunut viha on kuin myrkkyä elimistöllesi. Älä anna ärtymyksesi käännyttää sinua takaisin puolustuskeinosi pariin. Se vain osoittaa, että olet oikealla tiellä... Voit valmistautua kohtaamaan sisäisen todellisuutesi.

Ajattelen, että tupakointi itsesuojelukeinona on itseään ruokkiva negatiivinen sykli. Riippuvuudesta voi tulla sen alkuperäisen syyn lisäksi tapa "käsitellä" elämän myöhempiäkin ongelmia ja niistä viriäviä hankalia tunteita. "Käsittelyllä" siis tarkoitan tässä tunteiden työntämistä pois mielestä ilman, että ne tulevat todella kohdatuksi tai tunnetuksi.

Voi ajatella, että aivan kirjaimellisesti jokaisella henkosella työnnämme ja piilotamme tunteitamme sisällemme. Siksi poltamme hermostuneena enemmän. Silloin täytyy tehdä vähän enemmän töitä, että nuo tunteet saa piilotettua, etteivät ne häiritsisi mieltämme. Mitä enemmän olemme vuosien aikana keränneet tunnelastia tupakoinnin alle, sitä enemmän on työtä edessä suojakeinosta luopuessa.

Riippuvuutemme alla voi olla todella suuri kasa tukahdutettuja tunteita ja asioita, joita olemme vältelleet kohtaamasta hyvinkin pitkään. Meidän on tarpeen suhtautua riippuvuuteemme ja itseemme mitä suurimmalla myötätunnolla. Olemme kokeneet elämässämme vaikeita asioita. Ei ole ihme, että olemme tarvinneet jonkin keinon, millä suojella itseämme. Mutta kun olemme siihen valmiita, niin kohtaamalla nuo tukahdutetut tunteet voimme vapauttaa itsemme riippuvuudesta.

Jos pohdit miksi ihmeessä haluaisit tieten tahtoen päästää tai kaivaa esiin jotain kamalia tunteita, kun olet ne jo kerran onnistunut mielestäsi pois työntämään, niin vastaus on: terveytesi vuoksi. Niin myrkyllistä kuin tupakointi onkin, niin uskon, että tukahdutettujen tunteiden merkitys terveydellesi on vielä paljon suurempi.

Älä arastele avun hakemista

Kaikki minun aikaisemmat lopetusyritykseni kaatuivat siihen, että tunsin hyvinkin voimakkaasti, ettei elämä ole elämisen arvoista ilman tupakkaa. Kuulostaa ehkä naurettavalta, mutta siltä minusta tuntui. Ajattelin, että jos on niin kamalan ahdistunut olo jatkuvasti ilman sitä, niin täytyyhän silloin polttaa. En ollut lainkaan kosketuksissa tunteideni todelliseen syyhyn, vaan luulin aidosti tupakoinnin puutteen aiheuttavan tuon olon.

Kun sitten lopulta olin riittävän vahva lopettamaan tupakoinnin reilu 5 vuotta sitten, jouduin kohtaamaan kaikki tupakoinnin avulla piilossa pitämäni tunteet. Yritin aluksi korvata tupakan tunteideni säätelijänä ruoalla ja irtokarkeilla, mutta huonolla menestyksellä. Minä kasvoin, mutta niin kasvoivat tunteenikin. Ne suorastaan vaativat tulla kohdatuksi. Ihmeellisintä on, että minulla ei ollut ollut aavistustakaan siitä, mitä olin kantanut sisälläni kaikki nuo vuodet. Niin täysin tiedostamatonta voi mielemme toiminta olla.

Jos et pysty käsittelemään itseksesi kaikkia käsiteltäväksesi nousevia tunteita, niin hanki keskusteluapua itsellesi. Älä käytä vaikeita tunteitasi syynä palataksesi takaisin tupakoimaan - niin inhimillistä kuin se olisikin. Kun pääset noiden tunteiden toiselle puolelle, koet sellaista elämäniloa, jota et uskonut mahdolliseksi!

Erilaiset kehomieliterapiat, hypnoosi ja lukuisat erilaiset energiahoidot kannattaa myös huomioida apua etsiessäsi. Luota siihen, että intuitiosi ohjaa sinut juuri sinulle oikean hoidon pariin. Energiahoito voi auttaa purkamaan kehosta sinne jumiin jääneitä tunteita ja auttaa syvärentoutumisen kautta pysähtymään paremmin oman itsen äärelle. Voit halutessasi kokeilla myös uutta ohjattua meditaatiotani Riippuvuuden katkaisu, ja tunnustella sen vaikutusta itseesi. 

Sinäkin olet ihan varmasti kuullut niitä juttuja, joissa joku ex-tupakoitsija vielä 10 vuoden jälkeen haaveilee tupakasta ja kokee halua polttaa, eikä se todellakaan kannusta lopettamaan. Tuntuu siltä, että siinä on tulevaisuutesi, jos lopetat. Kuka haluaisi elää lopun elämäänsä tuntien halua tehdä jotakin, minkä tuntee riistetyn itseltään.

Lupaan, että käsiteltyäsi riippuvuutesi juurisyyn, sinulla ei ole enää mitään halua tai tarvetta polttaa. Se erottaa sinut siitä tyypistä, joka on onnistunut silkalla tahdonvoimalla lopettamaan tai on korvannut tupakoinnin jollakin muulla riippuvuudella. Silloin jos tupakoinnin juurisyy ei ole tullut käsitellyksi, ei halu polttaa ole myöskään kadonnut.

Ja jos olet vain ihminen ja kompastut... Jokainen päivä on uusi mahdollisuus yrittää uudestaan. Tunteiden kohtaaminen ei ole mitään helppoa puuhaa! Et ole epäonnistunut - matkasi on vain vielä kesken. Kuten se on meillä ihan jokaisella.

Toivon sinulle valtavasti voimia rankalle, mutta niin valtavan palkitsevalle tutkimusmatkalle itseesi, ja savutonta vapaata elämää. Olet sen arvoinen!

(Tämä blogikirjoitus on hieman muokattu versio alkuperäisestä kirjoituksesta, jonka julkaisin vuonna 2019 vanhalla blogialustallani.)