Kiitos, kiitos, kiitos

Osaatko ottaa sydämelläsi vastaan saamasi kiitokset tai sinulle lausutut kauniit sanat?

Jos emme ota saamaamme kiitosta vastaan, se voi viestiä kiitoksen antajalle, ettei hänen kiitoksensa ole meille merkityksellinen. Kun vastaanotamme kiitoksen aidosti, annamme samalla arvostuksen vastalahjan kiittäjälle. Tapahtuu energianvaihto, jossa molemmat ovat sekä saajan että antajan asemassa. Täydellinen tasapaino.

Jos emme arvosta itseämme, emme ehkä osaa ottaa kiitosta vastaan, sillä emme koe olevamme kiitoksen arvoisia. "Ei se nyt mitään ollut... Minä vaan vähän näpertelin... Ei siitä tarvitse mitään juttua tehdä..." Itsearvostuksen puute voi heijastua myös ulospäin, niin ettemme ehkä osaa arvostaa muita yhtään itseämme enempää.

Pahimmillaan ajattelemme, että meitä kiittävässä tai kehuvassa ihmisessä täytyy olla jotain vialla, että se meitä kiittelee. Tai jokin taka-ajatus, miksi se kehuu. Se varmaan haluaa jotain? Voimme rakastaa ja arvostaa muita ihmisiä vain niissä raameissa kuin rakastamme ja arvostamme itseämme. Jos emme usko, että joku voi rakastaa meitä aidosti, on kyse siitä kipeääkin kipeämmästä haavasta, että emme itse rakasta itseämme.

Jos kuulut heihin, joille kiitoksen vastaanottaminen on vaikeaa, yritä ensi kerralla kiitosta saadessasi suhtautua siihen kuin lahjaan, mikä se todellisuudessa on. Miten kiittäisit lahjasta? Anna itsesi avautua kiitollisuudelle ja vastaanottamiselle. Olet jokaisen saamasi kiitoksen ja lahjan arvoinen. Ja vielä paljon enemmän!

Pääsin tunnustelemaan asiaa itseni kanssa muutama päivä sitten, kun asiakkaalta tuli hoidon jälkeen todella lämmin ja kiitollinen palaute. Suureksi ilokseni totesin edistyneeni tässä suhteessa ihan hirmuisesti. Pystyin ottamaan kauniin palautteen vastaan koko sydämelläni ja valtava kiitollisuus valtasi minut. Tuossa samassa kiitollisuudessa kellun edelleen.

Kiitos, että saan hoitaa ja auttaa omalla tavallani.

Kiitos, kiitos, kiitos.